Siinä sitten tulikin jouluaatto yms sähläykset joihin kuului Sallin yskähtelyjen laantuminen mutta loppujen lopuksi siitäkin päästiin! Jopa tapaninpäivään mennessä. Jouluaattona käytiin neitiä taluttelemassa ja sai "jouluaterian" eli puoli pussillista porkkanoita, omenan ja jopa banaanin! Se oli aivan ihmeellistä ja sitä massuteltiinkin sitten useamman minuutin ajan.
Tähän väliin voisinkin siis listata mitä Salli sai joululahjaksi (en suinkaan siis minä!):
- Valkoisen koulusatulahuovan kultaisilla reunuksilla, kirjailtuna Challe
- Nahkariimun (hopeisilla metalliosilla)
- Kuljetussuojat (ruskearuudulliset)
- Jännesuojat (harmaaruudulliset, ns. Burberry-kuosia)
- Violetti kavioharja (aivan pakollinen varuste...)
Tapaninpäivänä oltiin siis menossa mukana taas! Lunta tuprutti puoli metriä päivän aikana ja lumituiskussa painuttiin kentälle. Lunta olikin reippaasti ja tehtiin vain siirtymisiä käynnistä raviin, aloitettiin siis ihan kevyesti. Oli kuitenkin tosi kivaa olla taas pitkästä aikaa Sallin selässä!
Tänään, 27.12. jatkettiin sitten hangessa taas, tällä kertaa jätin kuitenkin satulan talliiin. Kello oli noin 10 aamulla, tallipiha oli tyhjä, jotkut hevosista söivät vielä aamuheinien rippeitä, oli kiva tunnelma! Uusissa topparatsastushousuissa ei kauheasti jalka veny joten täytyi ottaa kentän laidalla oleva kivi avuksi, mikä oli neidille sitten tietysti ihan käsittämätöntä. Noh, pienen tappelun jälkeen onnistuin, jonka jälkeen annoin pohkeita ja alettiin kävellä kentän portille. Ja STOP! Siihen jäätiin kun neiti veti liinat kiinni ja kun antoi pohkeita niin peruutusvaihde päälle. Onneksi olin tajunnut ottaa raipan heti käteen enkä vasta matkalta! Kunnon näpäytys persuksille, häntä vispahtaa ja oho, nätisti kävellään kentälle. Täytyi nyt tauon jälkeen kokeilla hiukan että onko aivan pakko...
Kentällä jatkettiin samaa mallia kuin eilen, tällä kertaa vain ilman satulaa. Hangessa on kyllä aivan ihana mennä! Sallin askel tuntui tosi kivalta ja pehmeältä, selässä oli helppo olla :) Meikä tietysti kenottaa jotenkin oikealle kuten aina, mutta yritin venyttää vasenta jalkaa oikein urakalla siinäkin. Jalkavammailun kyllä huomaa tästäkin kuvasta!
(C) Marika L.
Mentiin nyt taas vain käynti-ravi -siirtymisiä ja hieman pysähdyksiä, käynnissä taivuttelin ja yritin saada Sallia venyttämään oikein reippaasti eteen ja alas. Menikin sitten nätisti!
Pitkien loppukäyntien jälkeen Salli pääsi tarhailemaan ultimate best friend Piupan kanssa taasen :)
